Tuhto
Tuhto oli ensimmäinen kääpiösiilini. Ostin sen Tampereelta,
Lielahden Reporangasta, jonne se oli tullut 99% todennäköisyydellä
Tanskasta, ja sen oli kasvattanut Soren Thingård
Ferpharmissa , Roskildessa.
Aivan varma tästä alkuperästä en ole, mutta on erittäin todennäköistä, että
Tuhto olisi tullut sieltä Suomeen.
Tuhto, kuten moni muukin ulkomailta tuotu siili oli ollut samassa pienessä
kuljetuslaatikossa usean muun siilin kanssa. Tämä oli tietenkin johtanut
reviiritietoisten eläinten taisteluihin, ja Tuhtokin oli saanut osansa.
Eläinkauppaan tultuaan kaksi taistelevaa siiliä oli erotettu ja lääkitty
antibiootein. Toisen siilin kohdalla se ei enää auttanut, mutta Tuhto jäi
henkiin ja päätyi lopulta minulle.
Tuhton haavat jaloissa, korvassa ja poskessa paranivat ja tulehtuivat
vuoron perään. Lääkkeeksi se sai antibiootteja ja välillä kaikki näytti
todella hyvältä. Jalkoja ja haavoja putsailtiin lähes päivittäin, kun ne
olivat huonoina. Tuhto oli hieman ujo, muttei koskaan vihainen tai
kiukutteleva. Sen suosikkilelu oli tyhjä Wc-paperirulla, johon se työnsi
päänsä ja kulki kuin panssarivaunu. Yleensä Tuhton päätä ei näkynyt, koska
se nukkuikin putki korvien yli vedettynä.
Tuhton suosikkiruokaa oli James Wellbelovedin fretinruoka, jota sille oli
alkujaan annettu myös Reporangassa. Muuta kuin sitä se ei kelpuuttanut
raksuikseen. Madot olivat tietysti luksusherkkua! Keväällä 2003 ostin
Sonnenscheinin siilinruokaa ja siitä tuli Tuhton uusi suosikkiruoka.
Loppusyksystä 2003 Tuhton naamahaava paheni, ja johti lopulta siihen,
ettei se pystynyt syömään. Myös hampaat olivat aivan tulehtuneet ja
aiheuttivat ajostulehdusta ikeniin. Lääkäreillä ei ollut keinoja pelastaa
pikku siiliä. Nyt Tuhto on siilien matotaivaassa. Toivottavasti
kukaan toinen siili ei joudu matkustamaan ahtaasti toisten siilien kanssa.