Metsännenän siilit
 

Etusivu
Yleistä siileistä
Meidän siilit
Siilien värit
Siilien sairaudet
Siililajit
Ruokinta
Kuvia
Poikueet
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Suomen Siiliyhdistys

 

Siilien hammas ja suusairaudet

 

Suu, ja -hammasongelmat eivät ole riippuvaisia siilin iästä. Siili

voi menettää kaikki hampaansa jo ennen toista ikävuottaan.

Syytä tähän ei varmuudella tiedetä, mutta perinnöllisiä syitä on

epäilty. Kaikilta siileiltä hampaita ei lähde.

 

Siilillä on normaalisti 36 hammasta: 10 etuhammasta, 4 kulmahammasta, 10 välihammasta

ja 12 poskihammasta. Hampaiden jako ylä, - ja alaleukaan on 6/4, 2/2, 6/4 ja 6/6. Siili vaihtaa myös maitohampaat suuremmiksi aikuishampaiksi noin kahden kuukauden ikäisenä. Jos tässä vaiheessa löytää irronneen siilinhampaan, on kyse suurella todennäköisyydellä juuri tästä hampaiden vaihtumisesta. Muita siilin suussa olevia sairastuvia elimiä ovat kieli, ikenet, poski, - ja leukaluut ja hammasjuuri.

 

Tarkkaile siilisi syömistä

Suusairauksien ajoissa havaitsemiseen paras keino on tarkkailla

siilin syömistä päivittäin. Hammaskiven muodostumista

ehkäisee parhaiten kovan ruoan tarjoaminen. Amerikassa

siilien hammassairauksien ehkäisemiseksi käytetään myös

hampaiden pesua. Tähän tarkoitukseen parhaiten käy pienet

koirille tai kissoille tarkoitetut harjat. Myös säännöllinen hammaskiven poisto lääkärillä ehkäisee tulehduksia. Hampaat saattavat myös kulua aivan lyhyiksi ajan myötä. Tässä tilanteessa ei

ole paljon tehtävissä. Jos tulehdusta ei ole, siirrytään vain pehmeään

ruokaan.

 

Jos siili lopettaa kovan ruoan syömisen ja maiskuttelee

suutaan, on syytä ottaa siili syliin ja katsoa sen suuhun. Apuvälineenä voi käyttää esimerkiksi pumpulipuikkoa tai puulastaa.

Hammassairauden oireita ovat mm. punertavat tai turvonneet

ikenet, värjääntyneet hampaat, kellertävä hammaskivi, pahan

hajuinen hengitys, veren valuminen ikenistä ja puuttuvat tai

heiluvat hampaat. Kun sairaus on edennyt pidemmälle, voi

verta olla myös siilin suun ulkopuolella.

 

Hammassairaus alkaa yleensä etu- tai kulmahampaista ja

etenee kohti poskihampaita. Alkuvaiheessa siili voi vielä syödä

normaalisti kovaa ruokaa, mutta kun kipu hampaissa yltyy

Se yleensä lopettaa syömisen. Syömisen lopettamiseen liittyy

tietenkin siilin laihtuminen, joten myös vähintään viikoittainen

painontarkkailu auttaa oireiden havaitsemisessa. Laihtumiseen

voi tosin olla useita muitakin syitä. Kun hammassairaus etenee,

turpoavat myös ikenet ja posket. Viimeistään tässä vaiheessa

siili on vietävä pikaisesti eläinlääkäriin

 

Hoitona hampaiden poisto

Siilin hammassairauksien hoitona käytetään yleensä hampaiden

ja hammaskiven poistoa sekä antibioottikuuria ennen ja

jälkeen poiston. Mitä aikaisemmin oireet on huomattu, sitä paremmat

mahdollisuudet siilillä on selvitä tulehduksesta. Tällöin

myös ikeniin kertynyt mätä saadaan ajoissa pois. Lääkärissä siili

rauhoitetaan tai nukutetaan ja sen suusta poistetaan heiluvat,

mädäntyneet ja tulehtuneet hampaat. Yksi hampaidenpoisto ei

aina riitä. Joskus lääkärissä voidaan joutua käymään useastikin.

Ajotulehdus etenee salakavalasti ikenissä ja juurissa muihinkin

hampaisiin, vaikka tulehtuneet hampaat olisikin jo kerran otettu

pois. Jos siililtä on kerran poistettu tulehtuneita hampaita,

on syytä olla tarkkana siilin suun suhteen koko sen loppuelämän

ajan. Joiltakin siileiltä voidaan joutua poistamaan kaikki

hampaat, jotta tulehdus saataisiin kuriin. Tällöin siilin on opeteltava

syömään pehmeää ruokaa, kuten liotettuja raksuja tai

tuoreruokaa, koko loppuelämänsä ajan. Suomalaisia siilejä on

käynyt hampaanpoistossa jo muutamia. Hampaattomanakin siili

voi elää hyvän elämän.

 

Muut suusairaudet

Hammassairauksien lisäksi siilin suusta voi löytyä muitakin

ongelmia. Leukaperään saattaa tulla kasvain. Kasvaimet ovat

vielä melko yleinen siilien kuolinsyy. Joissakin tapauksissa kasvain

voidaan poistaa, mutta jos se on edennyt luuhun asti, on

ennuste huono. Siili saattaa myös purra kieleensä, jonka seurauksena

kieli turpoaa. Ensiapuna kieltä voi kostuttaa muutamalla

vesitipalla kahden tunnin välein, vettä on myös annettavava

ruiskulla suuhun.