Etusivu
Yleistä siileistä
Meidän siilit
Siilien värit
Siilien sairaudet
Siililajit
Ruokinta
Kuvia
Poikueet
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Suomen Siiliyhdistys

 

 

Siiliä on muinoin palvottu osana maaäitimyyttiä. Babyloniassa siilit yhdistettiin Istar-jumalattareen, joka oli sodan, rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatar, sumerilaisen Inannan vastine. Istar oli tosin paljon väkivaltaisempi kuin Inannan. Istarin mies oli Tammuz. Babylonialaiset kehittivät Istarista julman hahmon. Hänestä tuli kauhun liesoja, taistelujen keskuksessa riehuva väkivaltainen kärsimys.(Cotterell 1995, 105.)

Muinaisessa Egyptissä siiliä kunnioitettiin jälleensyntymisen vertauskuvana, ilmeisesti horroksesta heräämisen vuoksi.
Kiinan Hebein maakunnassa siiliä pidettiin pyhänä. (Turtia 1998, 139)

Burjaattilaisessa myytissä esiintyy siili:
Maan isäntä, niin kertoo myytti, sulki taivaanvalot (kuun ja auringon) lippaaseen. Koko luonto pimeni, ihmiset eivät enää löytäneet toisiaan, ja eläimetkin huusivat hätääntyneinä; paljon elämää tuhoutui. Silloin taivaanjumala lähetti SIILIN noutamaan auringon ja kuun takaisin. Siili lähti ja pyysi maan isännältä vieraslahjaksi kangastushepoa ja kaikukeihästä. Kun maan isäntä ei voinut täyttää mahdotonta pyyntöä, hän ei tiennyt muuta neuvoa kuin antaa kestiystävälleen takaisin auringon ja kuun. Ne siili sijoitti radoilleen ja maailma tuli valoisaksi. (Haavio 1967, 222-223.)

Pohjoisaasialaisissa ja -amerikkalaisissa myyteissä taivaanvalot vapauttaa joskus siili, joskus korppi tai kojootti. Siili on saattanut toimittaa myös jonkinlaisen kulttuuriheeroksen virkaa tekemällä tärkeitä tekoja. Joskus siili on voinut olla myös shamaanin hahmo. Kulttuuriheeroksen tärkeimmät tunnusmerkit ovat; hän ei syöksy suinpäin epäkohdan kimppuun, hän on neuvokas ja keksii menetelmän vaikeaankin tilanteeseen. (Haavio 1967, 224.)

Siili esiintyy myös roomalaisen historioitsijan Plinius vanhemman ja Aristoteleen teksteissä.
Arkhilokhos sanoi viisauden:" Kettu tietää monta asiaa - siili yhden ison asian". Iso asia oli kerälle meno.

Roomalaisille siili ennusti kevään tuloa ja he juhlivat ns.. Vanhin tunnettu myytti on siilien väitetty kyky kantaa piikeissään hedelmiä, omenoita ja oliiveja. Missään ei kuitenkaan ole todistettu tällaista tapahtuvan. Myytin mukaan siili myös kiipesi itse puuhun hakemaan hedelmät. Siili kantaa kuitenkin asiat suussaan ei piikeissään; eikä se osaa kiivetä puuhun.

Keskiajalla siilin osia käytettiin rohtoihin (kuten monen muunkin eläimen) ja sen parantavaan voimaan uskottiin.
Siilejä on valmistettu myös ruoaksi. Siilin piikkejä on käytetty muinaisessa Roomassa mm. villan karstaamiseen ja pellavan lihtaamiseen.
1500-luvun Englannissa siili luokiteltiin tuhoeläimeksi ja tapettiin lähes sukupuuttoon sieltä. (Turtia 1998, 139-140.) Myös Afrikassa on syöty siilin lihaa ja uskottu sen onnea tuovaan voimaan. Väitetään myös, että Euroopassa asuvat mustalaiset söisivät siiliä edelleen. Itse en usko tätä ennen kuin näen...(Reeve, 1994)

Siilien väitetään myös imevän maitoa maassa makaavien lehmien utareista. Näin on ilmeisesti voinut tapahtua, että siili on juonut maassa olevan maidon. Aikuinen siili ei pysty imemään.
Siilien uskotaan myös hävittävän käärmeitä ja selviävän jopa kyyn pistosta. Käärmeet eivät kuitenkaan kuulu siilien luontaiseen ruokavalioon. Ketun on uskottu voivan tappaa siili virtsaamalla sen päälle. Tämäkään ei pidä paikkaansa: jos kettu tappaa siilin, voittaa se sen nopeudessa.