Etusivu
Yleistä siileistä
Meidän siilit
Siilien värit
Siilien sairaudet
Siililajit
Ruokinta
Kuvia
Poikueet
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Suomen Siiliyhdistys

 

Siilinpoikasen kehitys

Siilinpoikasen kehitys noin sentin pituisesta rääpäleestä aikuiseksi terveeksi siiliksi on mielenkiintoinen

ja monivaiheinen tapahtuma. Siilien kasvatuksessa on kuitenkin otettava huomioon, että se on aina

riski sekä emolle että poikaselle. Poikasten suloisuudesta huolimatta kasvatuksessa on suuri vastuu

siilien hyvinvoinnista ja terveydestä. Jokainen poikanen tai poikue ei selviydy aikuisiksi, ja yllättäviä

ongelmia voi ilmaantua missä vaiheessa tahansa.

 

Siiliemon raskaus kestää yleisimmin 34-36 vuorokautta. Raskausaika

voi kuitenkin venyä jopa yli 50 vuorokauden. Siili

synnyttää useimmiten yöllä, mutta myös aamu ja päiväsynnytyksiä                         poikanen 18 vrk

tapahtuu usein. Raskauden merkkejä ovat mm.

lisääntynyt ruokahalu ja painonnousu, turvonneet nisät,

normaalista poikkeava käytös ja pullukka maha. Toisista siileistä

ei voi lainkaan sanoa, ovatko ne tiineenä vai eivät.

Oman siilin luonteen tunteminen onkin tärkeää muutoksien

havaitsemisessa.

 

Poikasia syntyy kerrallaan 1-9, yleisimmin 2-4. Suurista

poikueista menehtyy todennäköisesti muutama yksilö, jos

emo ei kykene kaikkia ruokkimaan.

Siilinpoikanen syntyy ilman piikkejä ja painaa syntyessään

noin 5-20 grammaa. Piikit ovat vaalean ihon ja nestekerroksen

alla piilossa ja alkavat työntyä esiin noin kaksi tuntia

syntymän jälkeen. Neste imeytyy tällöin poikasen elimistöön.

Ensimmäiset piikit ovat vaaleita ja melko hentoja, ja niitä on

noin 200 kappaletta. Valkovatsoilla näkyy hyvin myös jakaus

otsasta hännänjuureen.

 

Poikanen on avuton, sokea ja kuuro mutta osaa päästää

heti syntymän jälkeen kimeitä sirkuttavia ja piipittäviä ääniä.

Niillä se kutsuu emoaan, jos joutuu siitä eroon. Pienet poikaset

nukkuvat suurimman ajan vuorokaudesta. Ruokailurytmi

on noin neljän tunnin välein, ja ruokailun aikana kuuluu pesästä

yleensä maiskutusta ja piipitystä. Poikasten ruokailujen

välillä emo käy itse syömässä normaalisti, paitsi ihan ensimmäisinä

vuorokausina, jolloin se viihtyy tiiviimmin pesässä.

Emon on autettava poikasia virtsaamaan ja ulostamaan: tämä

tapahtuu vatsan seutua nuolemalla. Emo myös syö ulosteet.

Pesään saa kurkata vasta silloin, kun poikaset ovat 5 vuorokauden

ikäisiä, jotta emo ei häiriintyisi ja stressaantuisi ja voisi

hoitaa poikasensa mahdollisimman rauhassa.

 

Kahden-kolmen vuorokauden ikäisinä poikasten pigmentti

kehittyy ja vaaleiden piikkien sekaan alkaa kasvaa

ruskeita ja tummia piikkejä, mikäli poikasessa tulee aikuisena

olemaan tummaa pigmenttiä. Joka tapauksessa ohuet pienen

pienet piikit alkavat vaihtua hieman jämerämpiin piikkeihin.

Jo viikon ikäisinä poikaset osaavat puhista ja heristää otsapiikkejään,

ja noin kahden viikon ikäisenä ne kykenevät menemään

löysään palloon. Poikasia voi alkaa totuttamaan ihmiseen

noin 14 vuorokauden ikäisenä. Tämä on kuitenkin

tehtävä emon ehdoilla. Aluksi poikasia voi pitää kämmenellä

varovasti vain ihan muutamia sekunteja ja vähitellen pidentää

aikaa. Poikaset tekevät yleensä ihmisen käden tuoksusta

lukuisia vaahtopalloja.

 

Kolmen viikon ikäisenä poikasen kehitys lähtee vauhdilla

eteenpäin. Tässä vaiheessa vauvapiikit ovat vaihtuneet ”välimuodon”

piikeiksi, mutta myös muuta alkaa tapahtua. Siilin

paljaaseen sileään ihoon alkaa kasvaa hentoa vaaleaa karvaa.

Aluksi sen huomaa otsalta ja rinnasta, mutta nopeasti karvat

ovat jo paksu ja tuuhea turkki. Myös silmät ja korvat aukeavat.

Aluksi silmät ovat aivan sirrillään, mutta avautuvat noin kahden

vuorokauden kuluessa ensimmäisistä merkeistä. Siilinpoikaset

alkavat kolmeviikkoisina lähteä pesästä emon matkaan.

Myös niiden maitohampaat alkavat kehittyä ja kasvaa. Tämä

mahdollistaa myös tutustumisen uusiin makuihin äidinmaidon

ohella. Kun poikaset alkavat syödä kiinteää ruokaa, myös niiden

kasvu ja painonnousu kiihtyvät. Emo imettää poikasiaan

noin 5-6 viikkoa. Tämän jälkeen se alkaa vierottaa niitä.

Neljän viikon ikäinen siili on kuin pienoiskopio aikuisesta

siilistä. Se juoksee pyörässä, maistelee eri ruokia ja lipsii vettä.

Tasapaino ja koordinaatiokyky ovat myös jo kehittyneet melko

hyviksi, eikä poikanen enää pyllähtele kumoon niin usein.

 

Urospoikaset on vieroitettava emästä ja siskoista 6-7 viikkoa

 vanhoina. Tällöin ne alkavat jo kiinnostua naaraista – jopa sirkuttelevat,

laulavat ja yrittävät astua niitä. Omakohtainen kokemus

on myös yllättää kaksi urospoikasta toistensa kimpusta

”siinä mielessä”. Siilit ovat sukukypsiä jo 2-3 kuukauden ikäisinä,

joten vieroitus on tämänkin takia tarpeen. Naaras ei kuitenkaan

saisi tehdä poikasia ennen, kuin se on 6-7 kuukauden

ikäinen, jotta se on ehtinyt kehittyä tarpeeksi.

Noin kahdeksan viikon ikäinen poikanen on saavuttanut

200 gramman painon ja voi lähteä valloittamaan maailmaa. Ensimmäinen

suurempi piikinvaihto on melko pian luovutusiän

jälkeen: nopeasti kasvavilla poikasilla jopa kahdeksan viikkoa

vanhoina. Toinen piikinvaihto on noin 6-8 kuukauden ikäisillä

siileillä. Maitohampaat vaihtuvat isoiksi ja teräviksi hampaiksi

noin neljän kuukauden vanhana. Jos tällöin löydät pienen

siilinhampaan, johtuu löydöksesi luultavasti hampaiden vaihtumisesta.