Etusivu
Yleistä siileistä
Meidän siilit
Siilien värit
Siilien sairaudet
Siililajit
Ruokinta
Kuvia
Poikueet
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Suomen Siiliyhdistys

 

Siilien sairaudet ja vammat

 

Vammat:

Siili, joka ei pysty menemään kerälle, ei pysty selviytymään luonnossa. Sokeat ja kuurot sekä hajuaistinsa menettäneet siilit ovat myös aina vaarassa, eivätkä selviydy kauaa. Takaraajan menetys ei ole välttämättä siilin elämän loppu, mutta jos eturaaja puuttuu on eläminen paljon vaikeampaa. Raajan loukkaantuminen johtaa tulehduksiin ja voi aiheuttaa myrkytyksen ja kuoleman. Näitä vammoja siileille aiheuttaa usein ruohonleikkurit ja siimaleikkurit. Auton alle jäänyt siili kuolee yleensä heti. Siilit vammauttavat toisiaan tappeluiden tiimellyksessä. Nämä vammat ovat usein pieniä haavoja ja paranevat itsestään.

Hoito:
Jos haavat ovat pahoin tulehtuneita tai jos niissä on loisia siili tarvitsee lääkitsemistä. Haavat voi puhdistaa antiseptisella aineella (Betadine, Septidin)--Betadine laimennettuna keitettyyn veteen. Toukat nypitään ensin pois (jos niitä on). Jos desinfioivaa ainetta ei ole saatavilla haavaa voi kuitenkin lääkitä myös miedolla suolaliuoksella. (1 teelusikallinen suolaa/500 millilitraa vettä). Haavoihin voi desinfioimisen jälkeen laittaa vaseliinia (ei, jos haavassa on toukkia). Jos haava on suuri tai jos jotain on murtunut on parasta viedä siili eläinlääkäriin.

 

Taudit:

Siileillä on paljon erilaisia tauteja: viruksia, loisia, bakteereita, sieniä yms. Siilit kuitenkin levittävät tauteja paljon vähemmän kuin monet muut nisäkkäät. Siilin ei ole todettu olevan raivotaudin välittäjä. Siilin yleisin sairaus on luultavasti Salmonella -bakteerin aiheuttama salmonelloosi, joka on suolisto ja yleisinfektio. Salmonelloosi leviää nopeasti ja myös verottaa siilikantaa. Paha salmonelloosi paranee vain antibioottihoidolla, mutta pysyvä hoito on hankalaa, koska tauti leviää mm. ruoan mukana. Salmonelloosi voi tarttua myös ihmiseen, joten siilien käsittelyssä on noudatettava tarkkaa hygieniaa. Bakteerit aiheuttavat myös muita antibioottihoitoa vaativia sairauksia. Silloin tarvitaan eläinlääkärin apua.

Siiliä voivat vaivata myös mm. ruokatorventulehdus, mahatulehdus, ohut- tai paksusuolentulehdus tai jopa rasvamaksa. Siilillä voi olla myös hammas -ja iensairauksia. Kova ravinto on tarpeellista, jottei siilille muodostu hammaskiveä. Hammaskivi aiheuttaa ientulehduksen ja jopa hampaiden menetyksen.

 

Ulkoloiset:

Siileillä on yleensä paljon loisia ja kirppuja, joskus punkkeja, syyhypunkkeja ja ihotulehduksia. Jos siili on sairas tai vammautuu loiset iskevät siihen helpommin, eli mitä paremmassa kunnossa siili on, sitä vähemmän sillä on loisia. Yhdessä siilissä voi ola satoja kirppuja ja ne jo häiritsevät siilin elämää. Kirput imevät siilistä verta ja voivat aiheuttaa anemiaa.

Siilinkirppu on oma lajinsa, joka elää vain siileissä ja siilin pesässä, eikä se yleensä tartu muihin eläimiin. Muiden eläinten kirput voivat viihtyä siilissä. Siilinkirppu on sitkeä ja selviytyy talvihorroskaudestakin.
 

Hoito:
Jos siiliä on pidettävä elättinä, on kirput hyvä hoitaa heti pois. Siilinkirppuihin tepsivät samat apteekista saatavat aineet kuin koirien ja kissojen kirppuihin. Pyretiiniä tai rikkiä sisältävät aineet auttavat kirppuihin ja punkkeihinkin. Alugan-niminen valmiste tehoaa kirppuihin samoin Ektosid-niminen nestemäinen pyretriinivalmiste. Ektosid on hyvä laimentaa vedellä suhteessa siilin painoon ja vielä enemmänkin kuin ohjeessa on mainittu. Kukkiensumutuspullo on kätevä nesteen sumuttamiseen. Siilistä sumutetaan vatsa ja selkä, silmiä ja naamaa yleensäkin on varottava. Siilin pesä olisi myös sumutettava, jotteivat kirput hyökkää heti takaisin. Huoneistoihin tarkoitettuja aeresoleja ei suositella, koska ne ärsyttävät siiliä.

Puutiaisetkin voivat vaivata siiliä. Ne voi irrottaa pinseteillä tai sivelemällä ne glyserolilla. Toimenpiteessä on oltava varovainen, koska puutiainen voi levittää ihmiseenkin tauteja.

Syyhypunkit kaivautuvat ihon alle. Ne voivat aiheuttaa syyhyn eli kapin sekä hilseilyä ja karvan/-piikkienlähtöä. Kirppulääkkeet voivat tehota punkkiin.

Toukat ovat inhottavia ja vaivaavat usein nuoria siilejä. Toukat on nypittävä pois yksitellen, mutta toimenpide on hyvä jättää eläinlääkärille.

 

Sisäloiset

Sisäloiset ovat paljon vaarallisempia siilille kuin ulkoloiset. Ne ovat myös hankalampia hävittää kotikonstein. Sisäloisiin kuuluvat: keuhkomadot, suolistomadot, maksamadot ja eräät alkueläimet. Sisäloiset aiheuttavat ripulia, laihtumista ja verenvuototulehduksia.

Hoito:
Sisäloisiin voi käyttää koirien ja kissojen matolääkettä nimeltä Axilur. Lääke tehoaa erilaisiin suolistoloisiin ja keukomatoihin. Sitä täytyy antaa vain murto-osa koiran tai kissan annoksesta (tabletista pieni osa siilin ruokaan tai veteen sekoitettuna). Usein tämä onkin tehonnut. Ruokinnassa on noudatettava ehdotonta siisteyttä.

 

Mistä tunnistaa sairaan siilin?

Sairaan ja terveen siilin erottaminen ei aina ole helppoa. Siilin ulkonäkö ja käyttäytyminen antavat jonkinlaista vihjettä sen kunnosta. Terveellä siilillä on terveet piikit ja karva sekä kirkkaat mustat silmät. Terve siili on valpas ja kiinnostunut kaikesta mitä sen ympärillä tapahtuu. Se liikkuu ja haistelee kaikkea, kävelee, juoksee ja hengittää vaivatta; se ei yski pahoin, ei oksenna eikä saa kramppeja. Terveen siilin sydän lyö normaalisti 200-280 kertaa minuutissa, unessa 140 kertaa. Se hengittää 25-50 kertaa minuutissa. Siili ei saa olla niin laiha, että lonkkaluut törrötävät. Terve siili on kiinteä pallo. Terveellä siilillä ei ole haavaumia, murtumia tai loisia. Se tuoksuu miedosti maalta. Terveen siilin ulosteet ovat 2-5 sentin pituisia, sentin paksuisia , mustia kiinteitä pökelöitä. Ulosteen päät ovat suipot. Nuoren siilin uloste on pienempää ja vaaleanvihreää.

Sairas siili jättää usein löysää, rihmamaista, vihreää ulostetta (vatsavaivat+suolistoloiset) on takkuinen, laiha tai ontuu. Harmahtava uloste osoittaa, ettei ravinto imeydy kunnolla, syy voi olla madot, sopimaton ruoka tai muu sairaus. Smaragdinvihreä nestemäinen jätös on merkki nälkiintymisestä tai kolibakteeritartunnasta. Se voi johtua myös siitä, että siilille on annettu lehmänmaitoa. Nestemäinen uloste on merkki siitä, että ravinnosta puuttuu kuituja. Sairaalta siililtä voi puuttua piikkejä eikä se pysty menemään palloksi. Palloksi meneminen on hyvä merkki siitä, että siili on suhteellisen kunnossa. Sairas siili ei palloksi yleensä mene. Toisaalta todella kireässä pallossa oleva siili voi olla pahoin loukkaantunut. Vedenpuutteen ja siitä johtuvan kuivumisen voi todeta nostamalla siiliä hieman piikeistä; jos iho ei heti palaudu paikalleen vaan jää koholle on siili kuivunut. Eläinlääkäri on tällöin tarpeen.

 

Minne siili hoitoon?

Eläinsuojelulaki velvoittaa huolehtimaan sairaasta eläimestä. Vaikka tällainen laki on olemassa, sen toteuttaminen on tehty hankalaksi. Luonnonvaraisten eläinten hoito on Suomessa melko retuperällä ja vapaaehtoisten varassa. Hoito vaatii kuitenkin usein asiantuntemusta eikä onnistu kotikonstein. Mitä sitten pitäisi tehdä? Suomessa ei ole yhtään varsinaista siilisairaalaa tai -hoitolaa. Englannista tällainen löytyy. Helsingin Korkeasaari lopetti luonnonvaraisten eläinten hoitamisen 1997 tartuntavaaran vuoksi. Satunnaisesti siilejä on hoidettu Ranuan ja Ähtärin eläinpuistoissa ja Heinolan lintutarhalla. Yksi siilejä vastaanottava paikka on Helsingin yliopiston eläinsairaalan pieneläinklinikka. Suuremmissa kaupungeissa on kaupungin pieneläinklinikoita, jotka voivat hoitaa siiliäkin, jos tuoja on kyllin sitkeä. Lääkinnällistä hoitoa voi saada, mutta siiliä ne eivät yleensä sijoita hoitoonsa. Yksi keino onkin pyytää hoito-ohjeet, ja yrittää hoitaa siiliä itse. Eläinlääkäri luultavasti myös veloittaa sinua siilin hoidosta, vaikket olekaan sen omistaja.

SIILEJÄ HOITAVAT PAIKAT:

Helsingin yliopiston pieneläinsairaala (osoite: Hämeentie 57, 00570 Helsinki, puh: 7084 9601 tai 040 568 0291)
Eläinsuojelukeskus (Yhdyskunnantie 211, 00680 Helsinki, puh 777 4225)
Porvoon eläinhoitola (Sikosaari, 06100 Porvoo, puh 019-666 662, tai 0400 976 547)
Pyhtään eläinhoitola (Harjuntie, 49270 Pyhtää, puh 05-343 3940, tai 040 518 8976)
Ähtärin eläinpuisto (Karhunkierros 130, 63700 Ähtäri, puh 06 539 3555)