Etusivu
Yleistä siileistä
Meidän siilit
Siilien värit
Siilien sairaudet
Siililajit
Ruokinta
Kuvia
Poikueet
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Suomen Siiliyhdistys

 

Eurooppalainen siili hoidokkina

 

Siilin hoito:

Eurooppalaista siiliä ei yleensä saa ottaa elätiksi. Suomen laki kieltää sen. Joskus voi kuitenkin olla tarpeen ottaa siili hoitoon ainakin joksikin aikaa. Näin voi tapahtua silloin, jos tietää varmasti, että pieni siilinpoikanen on jäänyt ilman emoa tai kun näkee hyvin myöhään syksyllä liian pienen tai aliravitun siilin (alle 500 grammaa). Talvi koituu varmasti tällaisen siilin kohtaloksi ellei sitä oteta hoitoon. Lain mukaan sairaita ja vammautuneita siilejä on myös autettava. On kuitenkin muistettava, että jos vammautunut siili on naaras, sillä saattaa olla poikasia ja ne on myös löydettävä ja otettava mukaan hoitoon. Jos pesää ei löydä on parempi jättää siili luontoon ja seurata sitä pesälle. Siilihoitola olisi paras vaihtoehto, mutta sellaisia ei Suomessa oikeastaan ole. Mitä sitten voisi tehdä?

HÄKKI:
Asunnoksi siilille käy väliaikaisesti kaninhäkki tai kissan kuljetuslaatikko lyhyeksi ajaksi myös tilava pahvilaatikko. Jos siiliä pidetään hoidossa pidempään se kyllä selviytyy suhteellisen pienessäkin häkissä (vajaa neliömetri). Paras pitopaikka olisi aidattu piha tai puutarha. Talveksi se on otettava sisään, jos kunnon pesää ei ole. Sisätiloissa (+24-26) siili ei horrosta. Häkin tai laatikon pohjana ei saisi olla verkkoa, sillä siilin jalat eivät kestä sitä. Pohjalle on parasta pistää ensin sanomalehteä ja sen päälle kuivia puunlehtiä, sanomalehtisilppua tai kuivaa heinää. Myös maa, turve ja sahajauho (puru tms) käy, joskaan ei kovin sairaalle siilille. Häkki / tila on siivottava lähes päivittäin, koska siisteys on tärkeää. Ulkona olevasta maapohjaisesta tai katottomasta häkistä siili voi karata, joten jonkinlaiset esteet on rakennettava.

Häkissä pitää olla aina juotavaa. Siili tarvitsee myös eristetyn ja katetun nukkumistilan. Siihen tarkoitukseen käy kumolleen asetettu oviaukollinen pahvilaatikko, muovilaatikko, ontto puunrunko tai puinen "mökki", jossa on runsaasti pehmikkeitä. Hyvä pehmike on fleece-kankaan pala. Se on vaihdettava usein. Lankoja tai viiltäviä materiaaleja on vältetävä, ne voivat vahingoittaa siilin jalkoja pahastikin. Lämmöstä on huolehdittava hyvin. Ympäristön on oltava mielellään yli +25 astetta. Ensiapua tuovat vaikkapa kuumavesipullo ja fleece-kangas. Yksi siili yhteen häkkiin, ellei ole kyse emosta ja pienistä poikasista. Vankeudessa siilit voivat jopa purra toistensa jalat poikki. Siililtä kannattaa hoitaa ensimmäiseksi pois loiset ja kirput.

RUOKINTA:
Hoidokkisiilille käy sama ruoka kuin luonnossa vapaasti liikkuvallekin. Luonnosta ruokaa ei kuitenkaan tartuntavaaran vuoksi kannata kerätä. Vitamiinea ja hivenaineita kannattaa lisätä ruokaan. Ravintoon tulisi sisältyä myös kuivaruokaa. Vankeudessa siili lihoo helposti. Ainakaan yli 1,5 kiloiseksi siiliä ei kannata päästää lihomaan.
 

 

POIKASTEN HOITO:

Siilinpoikaset voivat olla ongelma. Niiden hoito ja ruokinta on vaativaa ja aikaa vievää. Kenen tahansa ei kannata siihen ryhtyä! Hyvin pieniä poikasia on autettava ulostamaan ja virtsaamaan. Muuten ne saattavat kuolla. Syöttämisen jälkeen poikasta hierotaan peräpäästä, vatsasta ja sukupuolielinten kohdala vaikkapa pumpulipuikolla tai kostealla pehmeällä paperilla. Puhtaudesta on huolehdittava.
Poikaset tarvitsevat lämmönlähteen. Lämpötilan on oltava yli +35 astetta. Siilin ruumiinlämpö on noin 36 astetta. Kuumavesipullo auttaa tässä asiaa. Se on hyvä kietoa vaatteeseen jottei se kuumota liikaa. Valaisin ei riitä lämmittimeksi.

Muutaman päivän ikäisiä poikasia on ruokittava parin, kolmen tunnin välein. EI LEHMÄNMAITOA! Parasta vastiketta on veteen sekoitettu vuohen ternimaito (2 osaa maitoa, 1 osa vettä). Hätätilassa myös tavallinen vuohen tai- lampaanmaito (2 osaa maitoa, 1 osa vettä). Vaikean saatavuuden vuoksi apteekista voi myös ostaa maidonvastiketta, jotka sopivat siilille (koirille tarkoitettu Lactol). Eläinlääkäreiltä saa myös koiranmaidonvastiketta, joka sekoitetaan lämpimään veteen. Maito on lämmitettävä haaleaksi. Siihen voi lisätä vitamiineja ja hivenaineita (A-vitamiinia). Lactolissa niitä on jo. Syöttö onnistuu pipetillä tai ruiskulla, myöhemmin poikanen oppii syömään tuttipullostakin (koiran/kissan). Maitoa annetaan ainakin siihen asti kun poikaset ovat 40 päivän ikäisiä.

Mahdollisimman pian noin kolme-neljä viikkoisina poikaset on opetettava syömään myös kiinteää ruokaa. Hyvää ensiruokaa on kostutetut keksit tai munakokkeli, sen jälkeen purkkiliha. Jauhomadot käyvät myös ja banaaniakin voi kokeilla. Kiinteän ruoan yhteydessä kannattaa antaa myös vettä. Noin kolmiviikkoisena poikanen oppii jo latkimaan vettä itse. Suositeltava painonlisäys viikossa on noin 50 grammaa. Poikaset kannattaa punnita lähes joka päivä ja merkata paino ylös. Näin painonkehitystä voi helposti seurata. Poikaset voi laskea luontoon vasta kun ne painavat noin 600 grammaa. Ulkona ei kuitenkaan saa silloin olla liian kylmää tai kuivaa, jotta ravintoa löytyy. Aikaa talvehtimiseen on myös oltava. Ulos kannattaa pistää ruokaa jonkin aikaa siltä varaste, ettei poikanen löydä itse ruokaa.