Etusivu
Yleistä siileistä
Meidän siilit
Siilien värit
Siilien sairaudet
Siililajit
Ruokinta
Kuvia
Poikueet
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Suomen Siiliyhdistys

 

Eurooppalaisen siilin elintavat

 

Elinpiiri:

Siilit ovat vahvoja yksilöitä ja niiden elintavat ja käytös ovat sen mukaisia. Ne suhtautuvat asioihin eri tavoilla, toiset pelkäävät, toiset ovat uteliaita ja uhkarohkeita. Elinpiiristään ne pitävät kuitenkin huolta. Siilit ovat kotipaikkauskollisia ja asuvat koko elämänsä samalla alueella. Omaa reviiriä siileillä ei ole, vaikka ne ovatkin erakoita. Samalla alueella voi siis asua useita siilejä. Siilien lukumäärä ja tiheys aluetta kohden ei kuitenkaan nouse kovinkaan suureksi, sillä sopivia pesäpaikkoja on niukasti. Arviona on yksi siili 1-2 hehtaaria kohden, mutta kaupungissa voi olla tiheämpikin asutus. Urossiilin elinalue on noin 10 hehtaaria; naarassiilin hieman pienempi. Yhtenä yönä siili liikkuu vain muutamia hehtaareja. Matkaa kertyy noin kilometri tai pari mutta pienille jaloille se on melko paljon. Siilin eteneminen on hidasta koska se etsii ruokaa liikkuessaan. Tarpeen tullen vauhti voi kuitenkin nousta pariin kilometriin tunnissa, mikä on siilin kokoiselle eläimelle suuri nopeus. Tutkimuksissa on myös todettu, että siili voi tehdä säännöllisen matkan varsinaisesta asuinpaikastaan ihmisen asettamalle ruokailupaikalle. Suuria teitä siilit pyrkivät välttämään. (Turtia 198, 40-41.)

 

Siilien päivärytmi:

Siili on yöeläin, joka nukkuu päivät ruohikossa tai pensaan alla ja lähtee liikkeelle hämärässä. Syytä siihen, miksi siili on hämärä ja yöeläin ei ole täysin selvitetty. Yhden teorian mukaan siilin ravinnokseen käyttämät hyönteiset, toukat yms. liikkuvat öiseen aikaan. On kuitenkin paljon päivähyönteisiäkin... Toinen selitys on, että pimeään aikaan on turvallisinta liikkua. Toisaalta siili ei kaihda ihmistä ja sen luonnolliset viholliset mäyrä ja kettu liikkuvat öisin. Auton allekin siili jää helposti juuri yöllä, kun kuljettaja ei sitä näe. Siilit eivät myöskään säiky kirkkaita pihavaloja tai salamavaloa, joten valoisuus ei vaikuta asiaan. Vilkkaimmin siilit liikkuvat heti alkuillasta. Nuoret siilit saattavat liikkua myös päivisin, vanhemmat illalla ja pimeässä. Kaupungissa siilit eivät usein välitä siitä, onko päivä vai yö, varsinkaan jos niillä on nälkä. Nälkä vaikuttaa siilin liikkumiseen eniten. (Turtia 1998, 41-43.)

 

Siili on erakko:

Siilit elävät enimmäkseen yksinään. Niiden viestintä on rajallista ja supistuu parittelun vaatimien menojen lisäksi ärhentelyyn ja tönimiseen. Koska siilit ääntelevät vähän, äänillä ei liene yhteydenpidossa suurta sijaa. Siilit haistavat lajitoverinsa läsnäolon ja erottavat toisistaan koiraan ja naaraan. Reittejään ne eivät merkitse mitenkään. Siilit eivät siis ole sosiaalisia. Koiraat tappelevatkin joskus keskenään. Ruokintapaikalla siilien on siedettävä toisiaan ja tämä kasvattaakin siilien sosiaalista luonnetta. Joskus siilit tosin saattavat liikkua pareittain ja tulla ruokintapaikalle yhtä aikaa useitakin kertoja.

Siilien välillä on tietty hierarkia. Luonnossa tämä ei toteudu, mutta ruokintapaikoilla kylläkin. Isot koiraat ajavat muut pois ruokakupeiltaan. Mutta samankokoistenkin koiraiden välillä on arvojärjestys. Jotkut koiraat saattavat pomottaa naaraitakin. Naaraat taas odottavat kiltisti vuoroaan eivätkä tappele niin usein keskenään. Aivan pieniä, juuri itsenäistyneitä siilejä suuremmat eivät yleensä hätyytä. Isot koiraat ovat pahimpia tappelijoita. Ne pörhistävät piikkejään ja puskevat toisiaan. Otsapiikit ovat tappelussa hyvä ase. Usein heikompi luovuttaa, eikä tappelu kestä kauaa. Erityistä siilien tappeluissa on se , että alakynteen jäänyt siili ei pysty hillitsemään suolensa toimintaa, vaan päästää hyökkäyksen alussa pienen jätöskasan. Loppukesästä tappelunhalu vähän laantuu, kun kiima-aika päättyy. Vankeudessa siilit voivat vahingoittaa toisiaan pahastikin, jos ne pannaan samaan häkkiin. Jos siis hoidat vaikkapa loukkaantuneita siilejä, muista laittaa jokainen omaan häkkiinsä. (Turtia 1998, 43-47.)

 

Siilien oppimiskyky:

Siili ei kuulu kaikkein oppivaisimpiin nisäkkäisiin, mutta sekin oppii yhtä ja toista. Yleisimmin siili oppii erehdyksen ja yrityksen kautta, mutta saattavat oppia asioita myös kuten kissat ja koirat. Siilit oppivat tietämään, missä niiden ruokintapaikka sijaitsee. Ne oppivat myös, missä kohdassa pihaa ruokinta ja juoma-astiat ovat. Englantilaisessa tutkimuksessa todettiin, että siilit oppivat muutamassa päivässä, mihin kohtiin urheilukentän maastoon oli sijoitettu ruokaa ja samalla ne oppivat myös seuraamaan visuaalisia merkkejä (pienet liput). Tutkimuksen mukaan siilit oppivat myös erottamaan mustan ja valkoisen oven, joista toisen takana on ruokaa ja toisen ei. Ne oppivat myös juomaan vettä pullosta ja tunnistavat hoitajansa, vaikka aristelevatkin muita ihmisiä. Oppivatko siilit tunnistamaan nimesä? Minusta ainakin tuntuu siltä...

Eurooppalaiset siilit eivät aristele suuresti ihmistä, mutta kesyyntyvätkö ne? Metsäsiilien osalta kesyyntyminen on puolinaista. Toiset yksilöt tulevat kesymmäksi kuin toiset. Useita siilejä voi silitellä ilman, että ne pörhistävät piikkejään. Arimmat siilit eivät kesyynny lainkaan. Myös tilanne vaikuttaa siihen, miten siili käyttäytyy. Jos haluaa päästä lähelle siiliä, on puhuttava rauhallisesti ja hitaasti. On myös liikuttava rauhallisesti. Puhe rauhoittaa siilejä. On vältettävä äkkinäisiä liikkeitä ja teräviä ääniä. Ennen kuin siiliin koskee, on sitä lähestyttävä varovasti ja puhuttava hitaasti. Puhe on paras keino voittaa siilin luottamus. (Turtia 1998, 50-55.)

 

Itsevoitelu ja vaahtoava sylki:

Joskus siili saatta levittää itseensä vaahtoavaa sylkeä. Tämä on aivan normaalia, eikä siilillä ole siis mitään vesikauhua! Oudon syljeskelyn tarkoitus ei ole täysin selvä, mutta erilaisia versioita syyksi on esitetty. Kaikki siilit eivät harrasta "voitelua" ja toisaalta sitä tekevät kaikenlaiset siilit, urokset ja naaraat, vanhat ja nuoret siilit. Sylkeminen on kuitenkin melko harvinaista eikä sitä pääse yleensä näkemään. Erään arvelun mukaan sylkeminen johtuu pelästymisestä, jolloin siili peittää itsensä syljellä pelotellakseen vihollisia. Toinen arvelu esittää, että sylki sisältäisi feromonia (hajuaine), joka houkuttelisi lajitovereita paikalle' tai karkoittaisi ne. Kolmas arvio on, että siili karkoittaa syljellä iholoisia.

Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan sylkeminen johtuisi epämiellyttävästä hajusta tai mausta: siili sylkee haisevia esineitäkin. Sylkemisen aiheuttaa Jacobsonin elin eli vomeronasaalinen elin, joka toimii lisähengitysaistimena. Tämä elin on kemiallisiin ärsykkeisiin reagoivien hermopäiden alue kitalaessa, ja sen hermotus on erillinen varsinaisesta hajuaistista. Elin vaikuttaa luultavasti myös siilin sukupuolikäyttäytymiseen. (Turtia 1998, 56-57.)