Etusivu
Yleistä siileistä
Meidän siilit
Siilien värit
Siilien sairaudet
Siililajit
Ruokinta
Kuvia
Poikueet
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Suomen Siiliyhdistys

 

     ∂

 

Egyptiläinen pitkäkorvasiili tunnetaan myös nimellä aavikkosiili.

Ensimmäinen yksilö saapui Suomeen jo 1990 -luvulla ja tänä päivänä niitä löytyy Suomesta arviolta 30 - 50 yksilöä. Suomessa on myös muutama EP -kasvattaja.

Ulkonäkö:

Egyptiläinen on täysikasvuisena 300-700 grammaa painava. Koko on suunnilleen sama kuin afrikkalaisella kääpiösiilillä, ja vaihtelua löytyy yksilöiden välillä.

Huomiota herättävin piirre egyptiläisessä pitkäkorvasiilissä on sen suuret suipot korvat. Toinen seikka, minkä huomaa nopeasti, on pitkät ja voimakkaat jalat. Eläin näyttääkin jokseenkin jäniksen, siilin ja ketun yhdistelmältä. Vipeltäjän kulkua seuratessa näyttäisi siltä kuin sen takajalat olisivat etujalkoja lyhyemmät. Pitkäkorva liikkuu pyylevään ulkonäköönsä nähden hyvinkin nopeaa vauhtia. Tassut ovat suuret ja viisivarpaiset -oikein kunnon käpälät.

Kynnet ovat myös hyvin kehittyneet ja soveltuvat erinomaisesti hiekkaisen maan kaivamiseen.  Egyptiläisen ilme on hieman hymyilevä ja kuono kapea. Piikkien ja karvan väri vaihtelee eri yksilöillä tummasta ruskeasta harmahtavaan, mutta yleisin väritys lienee keskiruskea. Afrikkalaisen kääpiösiilin tapaan egyptiläisellä pitkäkorvasiilillä on valkoinen vatsa. Kyljistä karvat ovat kuitenkin tummemmat, suunnilleen kermakahvin väriset. Piikit ovat afrikkalaiseen verrattuna aavistuksen lyhyemmät ja tiheämmässä. Egyptiläiseltä pitkäkorvasiililtä puuttuu afrikkalaiselle kääpiösiilille tyypillinen piikistön jakaus otsalta.

Luonne:

Yö on egyptiläisen pitkäkorvasiilin aktiiviaikaa, lemmikkinä se kuitenkin saattaa olla pätkittäin hereillä myös päiväsaikaan. Jotkut siilit jopa tulevat päivällä ulos pesästään kuullessaan omistajansa äänen!

Egyptiläisen pitkäkorvasiilin luonne on usein utelias ja ennen kaikkea aktiivinen. Joka paikkaa pitää päästä tutkimaan, eikä sitä pitkiä aikoja huvita pelkästään köllötellä sylissä.

Uudet tuoksut ja kiinnostava ympäristö saavat korvat viipottamaan pystyssä, kun taas väsyneenä ja vasta herätettynä (kuten myös kiukkuisena) korvat lerpattavat sivuilla. Korvista voikin siis usein päätellä, millä tuulella siili milloinkin on. Jonkin verran egyptiläisistä pitkäkorvista löytyy aggressiivisempia yksilöitä, jotka ovat keksineet, että puremalla saa ihmisestä lähtemään kovan äänen… Osa siileistä myös puskee otsapiikeillään, kun niitä kiukuttaa. Pääasiassa pitkäkorva on kuitenkin kiltti touhupakkaus, josta käsittelyllä ja totuttelulla saa luottavaisen kaverin. Yksilöstä riippuen tutustumiseen saattaa kuitenkin mennä kauankin aikaa.

Hoito:

Egyptiläisen pitkäkorvasiilin hoito ei poikkea juurikaan afrikkalaisen kääpiösiilin hoidosta. Ne syövät samaa ravintoa, pääasiassa hyönteisiä. Suurin ero afrikkalaisen kääpiösiilin ja egyptiläisen pitkäkorvasiilin hoidossa on se, että egyptiläistä ei suositella pidettäväksi häkissä tai muussa suljetussa tilassa. EP vaatii paljon liikkumatilaa, ja viihtyykin parhaiten vapaana juostessaan. Tällöin asunto, tai siilille varattu huone on tehtävä siilille turvalliseksi liikkua.